Viime vuonna istutin takapihalle puna- ja mustaherukkapensaat. Talvehtiminen oli onnistunut mallikkaasti, mutta ensimmäisen vuoden sato ei päätä huimannut.
Mustaherukkapensaassa napotti 2 (kaksi) marjaa ja punainen viinimarjapensas oli tuottanut vain yhden marjan. Ei siis mehunkeitto-ongelmia tänä vuonna eikä tosin muutakaan säilömismenetelmää tarvinne miettiä. Mutta iloitsen siitä, että pensaat ovat hengissä :) . Tosin Anders epäili, että linnut ovat saattaneet herkutella puutarhamme antimilla ennen tuloamme. Hyvä niin, gourmee ateria kerran heillekin.
Samalla kertaa ostin myös harjaneilikoita ja kas, niitäkin saunan nurkalla kasvaa! Harjaneilikka kuuluu vahvasti lapsuuteeni kesiin ja ne tuovat mieleeni jo kauan sitten edesmenneen Anni-mummoni, jonka metsämökin pihalla kasvoi runsaasti harjaneilikoita kaikissa mahdollisissa väreissä. Olen harjaneilikoita istuttanut jokaisen asuinpaikkani tontinnurkkaan - jopa Hammiin, Saksaan. Toivottavasti nämä neilikkani siementävät hyvin ja saamme vuosi toisensa jälkeen ihailla niitä.
Sehän on kuvakulmasta kiinni, miltä maailma näyttää! Tästä kuvasta voisi päätellä, että mökkitonttimme suorastaa viheriöi ja pursuu heinää, mutta ei tämä koko totuus ole. Takapihalla räjäytettiin kalliota muutama vuosi sitten, kun teimme likavesikaivon - kuvassa "joku kaivoon liittyvä putki". Tilasimme louhitun kallion päälle pari kuormallista "joutomaata" - ihan tavallista multaa. Taisimme muutaman kourallisen heinänsiementä mullan päälle viskata. Multaa/maata ei turhaan kutsuttane siemenpankiksi, sillä viime kesänä tällä paikalla heilimöi saunakukkameri. Tänä vuonna puskee jo apilaa, hiirenvirnaa ja montaa muuta "uutta lajia". Päätimme antaa takapihan rehottaa luonnonniittynä ja pitää se perhosien mesipaikkana. Vähän vi(-e-)hreyttä kallion keskellä.
Tämän aamun aloitin jo ennen seitsemää kahvakuulatreenillä kalliolla. Minulla tosin on vain 4 kg:n kuula, joka eräällä sporttisivustolla nimettiin koristekuulaksi. Oli miten oli, 4kg:n kuula aiheuttaa vähemmän vahinkoa kuin 8 kg:n - JOS sattuisi lipsahtamaan. Vielä en aio "Raijan reeni"-sivustoa perustaa, kuulan käsittely vaatii hieman harjaantumista.
Miesväki poistui kaupunkiin, minä taidan kaivaa kirjahyllystä lukemista ja siirtyä terassille odottelemaan aurinkopaistetta. Kävin jo raapaisemassa mustikoita piirasta varten. Enempää en kerrallaan tarvitsekaan. Illalla taidamme saada kylään Tukholman sukulaisia, jotka ovat viime yönä saapuu hekin lomailemaan Kaskisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti