Pihakirppiksellä

Lauantai 27.7. oli vilkas päivä Kaskisissa. Perinteinen pihakirppispäivä avaa kaskislaisten kotien pihat ja autotallit  kaikelle kansalle. Sää suosi, lämmintä piisasi ja väki oli liikkeellä. Päätimme laittaa oman kirppispöydän torinlaidalle - kukaan ei tänne meille asti kuitenkaan eksyisi. Kokosimme matkalaukullisen tavaraa - kuppeja, kippoja ja kirjoja ja pystytimme myyntipöydän, Nicklaksen nimiin. Koska mielin/-mme kiertelemään emmekä niinkään kauppaa tekemään, keksimme ratkaisun, joka miellytti meitä kaikkia. Laitoimme tavaroiden viereen lapun, jossa ilmotimme, että tässä pisteessä asiakas saa itse päättää, mitä tavarasta haluaa maksaa. Liimasimme säästöpossun halon päähän ja jätimme maksun jokaisen oman harkinnan varaan. Maksa mitä jaksat - ja jos et maksa, iloitsemme siitä, että tavara kelpasi sinulle. Paljon tavaraa löysikin uuden omistajan - ja Nicklaksen kesälomakassa karttui 20,45 eurolla. Tavaraa kirppismatkalaukkuumme jäi vielä ensin vuodellekin.

Kiertelin kaupunkia ristiin rastiin ja pistäydyin pihakirppiksille tekemään löytöjä ja ihailemaan kauniita puutarhoja, juttelemaan ihmisten kanssa ja nautiskelemaan kahvia ja pullaa. Leppoisa tunnelma, puheensorina ja kaunis sää - kaikki kohdallaan. 

Pikku-Erwin myi mustikkamuffinsseja Raatihuoneen kadulla....

...ja houkutteli samalla pistäytymään pihaan!
Mikä ihana puutarha portin takana avautuikaan!

Kesäkeiju?  Nappikeiju? Viherkeiju?

Aitassa oli taidenäyttely, tilkkutöitä silmäniloksi.
Tässä Vaasan ikkunoita.

Mitähän fengsui-konsultti sanoisi tästä soffasta?
Liikaa tyynyjä-? Kyllä vain, mutta ihania, taiteellisia
ja ideoita antavia kaikki tyynni. 

Talon ulkoseinässä oli "hanskat lyöty tiskiin" - tai paremminkin seinälle!
Kaskisissa voi koe hauskoja taide-elämyksiä yllättävissä yhteyksissä
ja paikoissa ihan vain kaupunkia kiertelemällä.

...vai mitä sanotte tästä ? 

Rekkitanko portille ja kaapinsisältö uusiksi - molemmin puolin.

..tai vain mielenkiintoisen näköisiä portteja.....

..tai suljettuja portteja, kuten tämä "Amerikan tädin" portti,
jota uskollisesti käyn joka vuosi kolkuttelemassa.
Muutama vuosi sitten teimme uskomattomia löytöjä hänen
pihaltaan. Oi miksi portti ei aukene enää?

Lopulta helle uuvutti ja väsymys yllätti. Piipahdin Ninan kahvilaan Raatihuoneenkadulla, joka on auki vain 10 päivänä vuodessa. Ei siis ihme, jos kahville sai jonottaa. Kävin nappaamassa kuvia sisältä sitten illemmalla suurimman ryysiksen mentyä ohi. Kahvilassa on ennen ollut ruokatavarakauppa - ja edelleen siellä voi aistia menneen ajan tunnelman.

takaisin menneeseen...tässä kaupassa ei tarvitse kilometritolkulla kävellä
löytääkseen jonkun tiettyn tuotteen eikä toisaalta arpoa mitä merkkiä ottaisi.

Lasia lasissa, lasien välissä, lasilla..

Millaisesta kupista tänään haluat päiväkahvisi nauttia - ?
Oi, meidän mummolassa oli tämmöiset kahvikupit !
Meidän Hilda-tädillä oli nämä kupit parempien vieraiden kuppeina !
Huokaus.. juuri tämmöisen kahvikupin rikoin pienenä ...
Muistoja on moneksi!