TÄYNNÄ on..

..nimittäin Pizzeria Casan asiakaskortti. Olemme kaksi vuotta "keränneet" tarroja kuin aikoinaan 60-luvulla pyhäkoululaisena kaloja kalastaja-Pietarin verkkoon tai lampaita Hyvän paimenen laumaan.

Kaskisissa ei ole (enää) pizzeriaa niinpä joudumme ajamaan aina Närpiöön - Närpekseen - herkuttelemaan. Siitä on tullut lomatraditio - kerran kesässä, vaikka muuten ravitsemme itseämme mieluummin kalaherkuilla ja metsän antimilla.

Mainittakoon nyt, että MINÄ en osallistunut tarratalkoisiin tällä kerralla - syön sen ilmaisen ensi viikolla, JOS saan aikaisikseni (ja jos sää sallii ) polkupyöräretken Närpiöön. Sananlaskua mukaellen " ken en Närpiöön pyöräillä jaksa, sen ei tule pizzaakaan nauttiman".

* * *

Min planering för dagen ändrades helt på grund av att vinden ökade till sydlig 12m/s.
Vi hade kommit överens att "grävskopan på pråmen" skulle komma för att flytta på några undervattens stenar framför hamninfarten, men det blev det alltså inget av, men kanske i morgon.
I stället hade jag en del andra arbeten som väntade på att bli gjorda.

1. Nicklas moped var svår att starta. Det var bara att skruva loss tändstiftet, putsa luftfiltret, blåsa    munstycket. Resultatet var precis det samma som för 48 år sedan. Motorn startade efter servicen utan att jag kunde säga vad som var det egentliga felet. 2-taktare är krångliga motorer.

Nicklas ja uusi moppe

2. Raija ville ha en "utfyllnad" vid sängen för att ha en dyna som skydd mot väggen som känns kall om vi övernattar här på vårvintern. Alltså det var bara att ta fram såg och bräder och skrida till verket.

3. Onsdagar är den enda dagen i veckan som man kan föra skräp till soptippen. Vi hade en del som vi ville bli av med så vi packade bilen och for iväg till södra hamnen. Det mesta var brännbart så det blev bara att kosta 1€ för batterierna. När det var gjort körde vi iväg till Pizzeria CASA i Närpes.

Pyykkipäivä

Kahden sateisen päivän jälkeen keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Etelätuuli puhalsi ainakin 12 m/s voimalla ja vinkui nurkissa. Pyykkikori pullisteli likapyykkiä, joten päätin ryhtyä...nii-in pyykille. Vanha tiskauspiste on siirretty saunan päätyyn ja seisoo siellä tyhjänpanttina. Siispä Raijan Pesula perustetaan sinne.

Pesurumpu ja pyykkilauta rintarinnan. Kaikki olennainen
olemassa, likaviemäriä myöten. Eikun hommiin!

 Onneksi sadevettä riittää. Jos se tekee hyvää hiuksille, varmaan se tekee hyvää pyykillekin? Silkinpehmeyttä ja kiiltoa, hah! säästän siis huuhteluainekuluissa.

Lenkkipaidat likoamassa.
Hmm...nyt ois tarvetta nyrkkipyykkioppaalle...
Ipana-Improlla ei tästä selviä. Tai ehkä sittenkin...

Lopussa kiitos seisoo! Vihdoin liehuivat vastapestyt vaatteet
takapihalla kuivaustelineellä alati voimistuvassa
etelätuulessä. Pesulan linkokin toimi hyvin.
Raakaa miesvääntövoimaa, Anders-merkkinen.

Kun aamun aloittaa aikaisin ehtii puoleenpäivään mennessä touhuta vaikka mitä. Pesutuvalta kiiruhdin yrttimaalleni. Laatikkoon olin laittanut jo aiemmin kiviä pohjalle = salaojitus, hiekkaa = multa ei valu pois...päälle viimekesäistä, jo maatunutta hevosenkakkaraseosta ( Kikille kiitos!) ja turvemultaa. Päällimmäiseksi laitettiin kuitenkin ihan kaupasta ostettua hyötykasveille tarkoitettua multaa. Hyvin näyttivät yrtit kotiutuvan uuteen "sijoituspaikkaansa". Muutama monivuotinen kasvikin mukana - saa nähdä, jaksavatko talvehtia.

Yrttimaa takapihalla, tuulelta suojassa.

On ruohosipulia, meiramia, tilliä, persiljaa, rosmariinia,
syysleimukukan huitale ja "joku lilja".

Yrttilaatikkoon piti istuttaa muutama kukkakin. Kuvittelin olevani fiksu ja ratkaisevani hautojen kesäkukka ongelman istuttamalla sinne monivuotisia - kukkia viime kesänä. Syysleimu ei sitten kasvanut yhtä huitulaa enempää tänä kesänä, eikä halunnut kukkia. Tulkoon kotiin kasvamaan. Lilja puolestaan äityi kasvamaan pituutta ja kukkimaan niin, että peitti koko hautakiven. Istutin sen keskelle, ettei peittäisi nimiä...päätti sitten kuitenkin peittää.

Nyt meillä on siis oma yrttimaa ja puhdasta pyykkiä tuulessa kuivumassa. Hyvä päivä, hyvä mieli - vielä on lomaa jäljellä, tänäänkin.

P.S. Ei, en vielä tänäänkään pyöräile Närpiöön...

Vesisadetta

Mökillä on satanut vettä nyt kaksi päivää. Voisi kuvitella, että keljuttaisi, mutta ehei, päin vastoin.
Sade on ollut lämmintä kesäsadetta, ei piiskaavaa, kylmää rankkasadetta. Olemme täyttäneet vesivarastojamme sadevedellä, saunan saavit on täytetty piripintaan. Loistavaa! Samoin kuivaksi käpertyneet kasvit virkoavat ja "vakiokanttarellipaikkamme" tunkee kellanruskeita nuppineuloja maasta.

Olen lueskellut - en uppoutunut  edellisen vuosein tavoin kirjojen maailmoihin. Tämän vuoden kesälukemisto ei oikein nappaa, taisin tehdä virhearviointeja tai -hankintoja.  Oma moka!

Tuija Lehtinen on mielestäni ollut taattua "laiturilukemistoa", mutta "Tuhansien aamujen talo" ei imaissut, ei edes huvittanut. Olisiko niin, että armeijamaailma on liian kaukana omasta arjestani? Lehtisen tyyli alkaa minusta vuosi vuodelta muistuttaa enemmän kioskikirjallisuutta, muistaneeko kukaan enää 70-luvun Kolmiokirjan Kulta-, Palmu- tai Lääkärisarjoja, joita ainakin minä luin alle 15 vuotiaana tätien lehtipinkoista. Siis viimevuosituhannella.

Mia Vänskää kehuttiin lupaavana kauhukirjailijana... esikoisteoksensa Saattajan myötä tuli todistettua, että EN ole kauhukirjallisuuden ystävä, enkä siksi muutu. Toinen kirja jäi sitten suosiolla lukematta ja kirja päätyivät kirpparilaatikkoon.

Annakaisa Iivarin "tyttöministeri" oli jo sinnepäin, mutta takannen lupaus hersyvästä jokanaisen kehitystarinasta ja poliittisesta satiirista oli kyllä liikaa luvattu. Ja mitä  ihmettä on tapahtunut  McCall Smithin Mma Ramotswelle ? Harhapolkuja savannilla ei sekään koukuttanut aiempien tutkimusten tapaan?

Loistohankinta sen sijaan oli Risto Räppääjä - erittäin salainen Tammen äänikirjana. Tilasin sen alun perin ajomatkojen vihdykkeeksi, mutta cd on nyt pyörinyt soittimessa viikon emmekä ole ajaneet kilometriäkään sen tahdissa. Nicke aikoo opetella sen ulkoa - no, oppiihan sitä suomenkieltä niinkin.

Ipana-Impro -kirjan viimeistely sen sijaan on koukuttanut, ammatin puolesta jopa pikkupakosta. Olemme työstäneet taittoa ja kantta - Atlantin molemmin puolin. Kirja alkaa olla nyt kalkkiviivoilla, melkein valmis painoon. Huomaan olevani vanhanaikainen, kaipaan tulostettua lukuversiota, josta voin "punakynäillä" virheet ja muutokset. Visuaalinen hahmottamiseni suorastaan vaatii tulosteen ja kipuilee näytöltä katselun kanssa.  Andersin mac-kone on sitten oma juttunsa - koneen ja minun kemioiden toimimisessa on toivomisen varaa. Olemme kuitenkin aikataulussa - painoonmenon deadlineen on vielä aikaa.

Kaivoin kesälukemistotilauksesta  esiin "Tiede ja teksti- tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen" -oppaan  - ja se jjo vähän koukutti. Alan valmistautua jo syksyn urakkaan, jossa päivitämme Hyvä hankaus-kirjan ( Draamatyö, 2005). Pidättelen kirjoitusintoani vielä - kyllä lomalla pitää latautua. Lukea ja - KIRJOITTAA - hömppää.

Nyt uhmaan sadetta, hyppään pyörän päälle ja polkaisen kaupunkiin - satoi tai paistoi!

Ängsö Sten

Det finns så många saker som man inte tidigare gjort. Egentligen är det märkvärdigt att det för en Kasköbo kunde gå 63 år före jag tog mig ut till Ängsö sten, men nu kan jag alltså dra en krux också för den punkten.

Ängsö sten är bergsknallen som ligger västligast ut från Kaskö. Därefter är det bara ca. 100 km vatten över till Sverige. Ängsö sten är svår att landstiga, för där går alltid sjögång, och det ända stället som man kommer i land ligger på NW sidan. En stor koloni Skarvar håller till ute på kobben. Jag uppskattade att ca. 300 fåglar tog till flykten då vi närmade oss.  

Nicklas och Jonna på toppen

Här ute kan man få syn på sälar

Stenbumlingar i rad i nord-sydlig riktning.

Krista Sigfrids livenä!

Kaskisten urheilutalon Botnia-hallissa vallitsi jännittynyt tunnelma, sillä paikkakunnan oma tyttö, 'Ding-Dong'-euroviisuilija  Krista Sigfrids oli limudiskon pääesiintyjä. Siitä onkin vierähtänyt vuosia, kun viimeksi olen (limu-)diskossa ollut, joten hyvää tekee päivittää näitäkin kokemuksia. 15 euron pääsylippu äidille ja pojalle. Krista ja Silver Beatles-yhtye esiintyivät myös illalla, mutta tilaisuus oli K18, sinne ei koko perheenä ollut asiaa. Siispä isä sai luvan mennä iltabileisiin, joka ei ollut mallia "limu".

Seisoimme Urheilutalon "piipuhyllyllä" - josta ajattelimme näkevämme lavalle parhaiten. Emme huomanneetkaan, että takan oli ovi ...

Artistien pukuhuone..ihan selän takana.

Ennen esiintymisen alkua tulimme häädetyiksi alan tanssilattialle. Pieniä ja suuria Krista-faneja oli kertynyt paikalle ehkä satakunta, vauvasta vaariin. Tai pitäisikö sanoa paremmin pikkuprinsessoista mummeihin ? Urheiluhalli on suuri ja kourallinen yleisöä ei pystynyt täyttämään sitä - ehkä siksi tunnelma ei tiivistynyt "hurmiolliseksi".

Vain kourallinen kuulijoita...

Vihdoin odotuksemme palkittiin ja Krista tuli joukkoineen lavalle. Tai tuli ja tuli, pikemminkin syöksähti, pinkaisi...aktiivisena, energisenä ja täynnä poweria. Yritin kuvata häntä -  ja totesin, että sekä  minä että kamerani olemme liian hitaita - tai Krista elohopeaakin nopeampi.

Ding-Dong ! Marry me -?

Esiintyminen kesti puolituntia - täyttä menoa ja meininkiä koko ajan. Balladi "Can You see me?" herkisti ainakin meidät naiskatsojat. Krista on kirjoittanut laulun jo edesmenneen isänsä muistoksi, ja haluaa kertoa sillä isälleen , että kaikki on OK. Kun nieleskellen kaivoin nessuja taskusta, huomasin monen muun tekevän samoin.  Krista esiintyi ensimmäistä kertaa Kaskisten urheilutalolla.


Mitä keikasta jäi käteen ?

Nimmareita, suukkoja ja fanitusta...ding-dong!

Pihakirppiksellä

Lauantai 27.7. oli vilkas päivä Kaskisissa. Perinteinen pihakirppispäivä avaa kaskislaisten kotien pihat ja autotallit  kaikelle kansalle. Sää suosi, lämmintä piisasi ja väki oli liikkeellä. Päätimme laittaa oman kirppispöydän torinlaidalle - kukaan ei tänne meille asti kuitenkaan eksyisi. Kokosimme matkalaukullisen tavaraa - kuppeja, kippoja ja kirjoja ja pystytimme myyntipöydän, Nicklaksen nimiin. Koska mielin/-mme kiertelemään emmekä niinkään kauppaa tekemään, keksimme ratkaisun, joka miellytti meitä kaikkia. Laitoimme tavaroiden viereen lapun, jossa ilmotimme, että tässä pisteessä asiakas saa itse päättää, mitä tavarasta haluaa maksaa. Liimasimme säästöpossun halon päähän ja jätimme maksun jokaisen oman harkinnan varaan. Maksa mitä jaksat - ja jos et maksa, iloitsemme siitä, että tavara kelpasi sinulle. Paljon tavaraa löysikin uuden omistajan - ja Nicklaksen kesälomakassa karttui 20,45 eurolla. Tavaraa kirppismatkalaukkuumme jäi vielä ensin vuodellekin.

Kiertelin kaupunkia ristiin rastiin ja pistäydyin pihakirppiksille tekemään löytöjä ja ihailemaan kauniita puutarhoja, juttelemaan ihmisten kanssa ja nautiskelemaan kahvia ja pullaa. Leppoisa tunnelma, puheensorina ja kaunis sää - kaikki kohdallaan. 

Pikku-Erwin myi mustikkamuffinsseja Raatihuoneen kadulla....

...ja houkutteli samalla pistäytymään pihaan!
Mikä ihana puutarha portin takana avautuikaan!

Kesäkeiju?  Nappikeiju? Viherkeiju?

Aitassa oli taidenäyttely, tilkkutöitä silmäniloksi.
Tässä Vaasan ikkunoita.

Mitähän fengsui-konsultti sanoisi tästä soffasta?
Liikaa tyynyjä-? Kyllä vain, mutta ihania, taiteellisia
ja ideoita antavia kaikki tyynni. 

Talon ulkoseinässä oli "hanskat lyöty tiskiin" - tai paremminkin seinälle!
Kaskisissa voi koe hauskoja taide-elämyksiä yllättävissä yhteyksissä
ja paikoissa ihan vain kaupunkia kiertelemällä.

...vai mitä sanotte tästä ? 

Rekkitanko portille ja kaapinsisältö uusiksi - molemmin puolin.

..tai vain mielenkiintoisen näköisiä portteja.....

..tai suljettuja portteja, kuten tämä "Amerikan tädin" portti,
jota uskollisesti käyn joka vuosi kolkuttelemassa.
Muutama vuosi sitten teimme uskomattomia löytöjä hänen
pihaltaan. Oi miksi portti ei aukene enää?

Lopulta helle uuvutti ja väsymys yllätti. Piipahdin Ninan kahvilaan Raatihuoneenkadulla, joka on auki vain 10 päivänä vuodessa. Ei siis ihme, jos kahville sai jonottaa. Kävin nappaamassa kuvia sisältä sitten illemmalla suurimman ryysiksen mentyä ohi. Kahvilassa on ennen ollut ruokatavarakauppa - ja edelleen siellä voi aistia menneen ajan tunnelman.

takaisin menneeseen...tässä kaupassa ei tarvitse kilometritolkulla kävellä
löytääkseen jonkun tiettyn tuotteen eikä toisaalta arpoa mitä merkkiä ottaisi.

Lasia lasissa, lasien välissä, lasilla..

Millaisesta kupista tänään haluat päiväkahvisi nauttia - ?
Oi, meidän mummolassa oli tämmöiset kahvikupit !
Meidän Hilda-tädillä oli nämä kupit parempien vieraiden kuppeina !
Huokaus.. juuri tämmöisen kahvikupin rikoin pienenä ...
Muistoja on moneksi!

06:30 Utbådan

Utbådan har alltid fascinerat mig. Den ligger 1 sjömil rakt ut i sydvästlig riktning från vår stuga, och som liten kunde det hända att vi rodde dit ut en gång per sommar. Orsaken var inte att det skulle ha varit ansträngande att ro ditut, men det var definitivt ansträngande att gå iland på grund av alla tärnor som försvarade sina boplatser. Jag kommer ihåg en gång då två tärnor samtidigt lyckades med att hacka far i huvudet så att det börja blöda. Ett annat märkvärdigt fenomen är att det förutom massvis med fåglar finns små sorkar eller lämmel därute. Jag har aldrig sett någondera, men man ser massor av gångar i den karga jorden. Utbådan liksom grynnorna utanför sträcker sig i nord-sydlig riktning och är liksom all annan landmassa ett resultat av istiden.   

Här sitter två stora Havstrutar med Sälgrunds fyr i bakgrunden 

På Utbådan kan man bonga alla sjöfåglar som häckar i Bottenhavet. Störst är havstruten. Det finns gråtrut, skrattmås, fiskmås. Olika sorteringar av tärnor, swanar, ådor, krickor, skrake och så en hel del skarv, som tills vidare inte lyckats att få herraväldet över Utbådan. Jag är personligen av den åsikten att jakt på skarv borde tillåtas året runt.

Siikoja saaliiksi

Kehuskelin tuolla aiemmin mökkinaapurin kalasaalista ja kuinka hän yllätti meidät tuomalla osan siitä meille. Kuvakimara todistukseksi, että kyllä kalaa oli ja kyllä syötiin. Kalavaleille ei jää sijaa, tällä kertaa.

Komeat olivat Ekan tuomat siiat, ja komeat fileerausvälineet.
Kuten kuvasta näkyy, varustustasomme kalankäsittelyyn
kertoo, ettei meillä sitä usein harrasteta. 

Miestenhommia tämä kalan filerointi.

Mausteita päälle ja maustumaan.
Toinen siika koki grillissä kypsentämisen folioon kääräistynä,
toinen tyrkättiin uuniin kermaan upotettuna.

Molemmat siiat tulivat syötyä ja maku oli mitä mainioin. Itse pidin enemmän grillissä tehdystä, miesväki  peukutti kermaisen kalan puolesta. Naapurimme innostui laittamaan lisää verkkoja seuraavana päivänä ja me tietenkin odottelimme vesikielellä, millaisen kala-aterian saammekaan seuraavasta saaliista. Hmm....ei suonut Ahti tällä kertaa antejaan : 2 silakkaa neljässä verkossa.

Kalaonni vaihtelee.

Torstain tehohoito

Torstaiaamu valkeni tyynenä ja lämpimänä. Olin jo aikaisin aamulla kalliolla ihastelemassa merta. Maisema, jossa niin silmä kuin sielukin lepäävät. Mökkinaapurimme Ekka oli käynyt verkoilla ja yllätti meidät jakamalla saalinsa kanssamme. 2 komeaa siikaa päivän evääksi, vain leipä puuttui. 

Päivän ohjelmassa minulla oli kirjastokäynti ja päähieronta. Kirjastokäynti meni pommiin! Kaskisten kirjasto onkin suljettu 22.7. alkaen 2 viikkoa. Turhaan riuhdoin ovea, kiinni oli ja pysyi. Täytyy siis tyytyä oman kirjahyllyn antimiin tällä lomalla. Hankin viime kesänä kirjastokortin tänne kesäkodin kirjastoon - ja käytinkin ahkerasti. Merkintä tilastoihin, lisää lainauksia. Hyvin toimi, tähän asti. 

Käyn jokaisella Kaskisten lomallani vähintään kerran Hakalan Aunen käsittelyssä. Aune on diplomivyöhyketerapeutti, jolla on vastaanotto sekä Kaskisissa että Kristiinankaupungissa. 1,5 tuntinen päähieronnassa rentoutti koko kehon, karisti stressin ja antoi auvoisen olo. Käskipä hoitaja vielä juoda paljon illalla - ja niinpä läträsi vettä koko illan. Ja kun illan päätteeksi lämmtimme vielä saunan, oli sikeä yöuni taattu. Pulahdin mereenkin - olihan vesi jo +14 asteista. Asteen eilisestä lämmennyt.

Kaupunkiin matkatessamme saamme risteilyn samaan hintaan. Eskilsön saaren ja kaupungin välillä ei ole siltaa vaan lauttayhteys, vai olisiko tämä lossi? Mikä tahansa, mutta mennen tullen saa nauttia 3 - 5 min pituisesta merimatkasta.

Vieravenesatamassa ei torstaina ulkomaalaisia näkynyt, vain Suomen lippu liehui tuulessa.

Paddeltur med Klepper

I dag är vädret perfekt för en första paddeltur runt Rönnskär. Högra axeln har varit litet styv, så jag började lugnt och försiktigt. Först kursen rakt österut, och sen en sväng in mot Rönnskärsfjärden. Jag observerade en hel del vajande husbonde-vimplar så det är rätt många som fortfarande har semester, eller så är det bara pensionärer som håller till på stugorna.

Mitt mål var att först och främst hitta den grävda kanalen som går söder om Gubbholmen. Det var inte alls så enkelt pga. att det är rätt få som numera kör genom kanalen och vassen har brett på sig. Jag klarade ändå av att ta mig fram,  så genom trumman under vägen och ut på andra sidan av Rönnskär. Turen runt klarade jag av på litet mera än en timme.  

Ekologisk dusch

Vid ett besök på OBI byggvaruhus i Hamm, råkade jag att få syn på den här fantastiska duschen.
En 25 liters svart plastsäck med termometer och duschmunstycke.
Jag hängde upp säcken i solen, och på några timmar hade vi 45°C varmt vatten att duscha med. Jag förvånade mig över hur litet vatten som gick åt i jämförelse med att man blandar vatten i fat och häller
över sig. Den här grejen sparar vatten. Alltså, första försöket var positivt. Nu måste jag bara fundera ut ett bättre ställe att hänga upp den än framför terassen.

Nicklas duschar shampo ur håret

Marjastusta siellä sun täällä

Kuten jo aiemmin kirjoitin oma puutarhamme täällä mökillä on todella minimaalinen. Niiden kolmen kokonaisen marjan poimimiseen ei montaa hetkeä mennyt. Onneksi aina löytyy vaihtoehtoja ja ennen kaikkea hyviä ystäviä, jotka huolehtivat tavalla tai toisella jokavuotisesta sadostamme.

Tänä vuonna mökkimme ympärillä ei ollut niin paljon mustikkaa kuin aiemmin. Olen joka vuosi tähän asti saanut 100 metrin säteeltä mustikkaa koko loman tarpeeksi, tänä vuonna kaikki on toisin. Mustikkasato oli kypsynyt jo aiemmin ja tienvierukset tyhjennetty putipuhtaiksi. Jouduin siis raahautumaan syvemmälle metsään, itikoiden ja paarmojen saaliiksi. Kavereita metsässä on riittämiin, todellakin.

Uusi tuttavuus on variksenmarja eli kaarnikka. Sitä tontillamme kasvaa "pilvin pimein" - enkä aiemmin ole sitä noteerannut lainkaan. Liisa sen minulle esitteli - ja rohkaisi poimimaan. Niinpä eilen  tyhjensin variksenmarjavarvut  50 metrin säteeltä mökistämme. Marjat ovat kuin "suppolovahveroita" - ensin ei näe lainkaan, että niitä olisikaan ja kun kumartuu huomaa yhä uusia marjaisia varpuja neneänsä edessä. Tänään aion kokeilla millainen piiras kaarnikoista syntyy. Maku on miedompi ja vetisempi kuin mustikassa. www.wikipedia.org/wiki/variksenmarja .

Gretan puutarhasta sain käydä hakemassa puna- ja mustaherukoita sekä karviaisia. Muutama litra kutakin sorttia, pääsemme kiisselin makuun.

Kuvasin marjasaaliini en niinkään määrän vaan värien vuoksi. Ei näillä määrillä kehumaan pääse, mutta hyvän maun ne suuhun jättävät. Greta ( 89 v.) itse ei enää marjapuskiin koske, mutta kutsuu meitä puskattomia lomalaisia apuun. Vielä jäi marjoja muillekin poimijoille. Ilo on molemminpuolinen.

Ystäväni Paula tuo meille joka vuosi "Tervetuloa lomalle Kaskisiin" kukkakimpun. Tapa syntyi vuosia sitten ja varmistaa lomayrttien saatavuuden / tuoreuden. Nyt tämä kuitenkin oli viimeinen, enää astiaa ei saa palauttaa loman loputtua. Saan kuulema monivuotisia taimia, jotka voi istuttaa suoraan tänne mökille. Hmm...se vaatii ennakkotoimenpiteitä. Multaa, multaa ja multaa...sekä kasvimaan (pienen) perustamista. Andersille iltapäivä puhdetta tiedossa. Nappasin jo kirjaston *ota tästä*- laatikosta vanhan Koti ja puutarha-lehden suunnittelun avuksi...tammikuun 2009 numeron.

Mustikoita löytyy syvemmältä metsästä, kun uskaltautuu reviiriään laajentamaan. Vieraat lienevät jo kesän mustikkapiirakkakiintiönsä täyttäneet - minä jaksan vielä hehkuttaa, samoin kuin jaksan iloita marjametsään menemisestä. Muilla pakastimet ovat jo täynnä ja suurin euforia mennyt ohi. Silti sanon: kyllä Suomen jokamiehen oikeus marjastaa ja kulkea metsissä vapaasti on mahtava juttu.

Keskiviikkona kaupungilla - kylätie on hiljainen..

Keskiviikkopäivä oli varattu kaupungilla kiertelyyn. Kun lähdimme liikkeelle kylänraitti näytti kovin hiljaiselta - kuin entisessä iskelmässä konsanaan. Keskipäivän tapahtumattomuus oli kuitenkin harhaa. Kun lähdimme liikkeelle, löysimme monia mielenkiintoisia paikkoja ja tapasimme mukavia ihmisiä. Kun silmät ja korvat auki kulkee, voi eksyä moneen mukavaan paikkaan, Kaskisissa ainakin.

Savipajan Raija  M. aarteidensa keskellä , toivottaa asiakkaansa aina yhtä sydämellisesti tervetulleiksi.

Ensimmäinen kohteemme oli Murrayn Savipaja - metsästimme tietynlaista seinälampettia, jonkalaisen olimme hankkineet muutama vuosi sitten. Vieläköhän niitä on mallistossa? Murrayn Savipajan Raija ottaa asiakkaansa aina yhtä sydämellisesti vastaan. Hänellä on aikaa jutustella ja kertoa pajan toiminnasta. Käyn savipajalla joka kesä (ainakin kerran) katselemassa ja ihastelemassa hyllyjen aarteita. Savi taipuu Murray-käsissä moneksi. Kannattaa käydä tutustumassa - ja jos ei paikan päälle pääse
www.savipajamurray.fi  tarjoaa virtuaalisen helpotuksen. Savipajan puutarhakin tarjoaa hauskoja yllätyksiä - ja vilvoittavan keitaan hellepäivänä pihaan piipahtaneelle. Puutarhassa meille seuraa piti Komea Kukko. Kiekaisua saimme turhaan odotella...

Seuraavaksi laskeuduimme Kirppis-Loppis kellariin, jossa teimme löytöjä. Mukaan tarttui muutama tuiki tarpeellinen tavara ja todella edullisesti - voinemme laittaa kiertoon ensi lauantain pihakirppispäivänä...

Kukkaketomallinen postilaatikko - kyllä tähän kelpaa kortit ja kirjeet postipojan pudotella.

Kukkakimppu kastelukannussa...

Lumihiutaleita ikkunassa helteestä huolimatta...viilensi!

Ulkoportailla bongattua...

Väkeä kylänraitilla...käsityötaito on kaskilaisten rikkaus!

Hitunen kotiseutu tuntemusta ei ole koskaan pahaksi nuorellekaan miehelle.

Piipahdimme tutustumassa Kaskisten kotiseutumuseoon, jossa saimme kaksikielisen opastuksen samaan hintaan -  2 euron pääsymaksu ei päätä huimannut. Olimme ainoat asiakkaat, tosin roikuimme oven kahvassa heti kello 14, niin innokkaita olimme. Museoon on koottu Kaskisten historiaa niin kalastajan torpan tarpeistoa kuin kaskislaista keittiötä sekä totta kai , luokkahuone liitutauluineen ja kaksoispulpetteineen. Kuvia ja lehtileikkeleitä, palanen seurueemme jäsenten sukujen historiaa, jokaiselle jotakin. Jopa minulle ei-niin-peruskaskislaiselle riiti tutkimista ja ihasteltavaa. Museo oli miellyttävä vierailukohde: siisti, ei liian ahtaasti rakennettuja kokonaisuuksia, selkeä. 

Tarpeeksi, mutta ei liikaa.  

Kaupunkikierroksen päätimme Kaskisten kesäpuotiin! Mikä puoti! Paikallisten käsityöläisten ja pienyrittäjien yhteinen kesäkokeilu. Käsitöitä, vaatteita, kirjoja ja muita  tuotteita ja mikä silmiin pistävintä : kohtuulliseen hintaan! Eikä palvelussakaan ollut valittamista, päinvastoin. Tänne tullaan toistekin ja mukana tuodaa kaikki kesävieraat, jotka luoksemme tänä kesänä eksyvät. 

Niin , ja mitäkö ostin ? Mustat housut, kerta kokeilulla istuvat ja sopivat - kohtuu hinnalla. Ja nyt sain oman kahvipusseista punotun kauppakassin. Kun kassin hinta on 20 euroa - en voi enää valittaa. Tekijä ei päässe huikeille tuntipalkoille, arvaan. Ostajana olen iloinen, kassi tuo hyvää mieltä ja heiluu kivasti kuin Hulda Huolettomalla konsanaan.