Marjastusta siellä sun täällä

Kuten jo aiemmin kirjoitin oma puutarhamme täällä mökillä on todella minimaalinen. Niiden kolmen kokonaisen marjan poimimiseen ei montaa hetkeä mennyt. Onneksi aina löytyy vaihtoehtoja ja ennen kaikkea hyviä ystäviä, jotka huolehtivat tavalla tai toisella jokavuotisesta sadostamme.

Tänä vuonna mökkimme ympärillä ei ollut niin paljon mustikkaa kuin aiemmin. Olen joka vuosi tähän asti saanut 100 metrin säteeltä mustikkaa koko loman tarpeeksi, tänä vuonna kaikki on toisin. Mustikkasato oli kypsynyt jo aiemmin ja tienvierukset tyhjennetty putipuhtaiksi. Jouduin siis raahautumaan syvemmälle metsään, itikoiden ja paarmojen saaliiksi. Kavereita metsässä on riittämiin, todellakin.

Uusi tuttavuus on variksenmarja eli kaarnikka. Sitä tontillamme kasvaa "pilvin pimein" - enkä aiemmin ole sitä noteerannut lainkaan. Liisa sen minulle esitteli - ja rohkaisi poimimaan. Niinpä eilen  tyhjensin variksenmarjavarvut  50 metrin säteeltä mökistämme. Marjat ovat kuin "suppolovahveroita" - ensin ei näe lainkaan, että niitä olisikaan ja kun kumartuu huomaa yhä uusia marjaisia varpuja neneänsä edessä. Tänään aion kokeilla millainen piiras kaarnikoista syntyy. Maku on miedompi ja vetisempi kuin mustikassa. www.wikipedia.org/wiki/variksenmarja .

Gretan puutarhasta sain käydä hakemassa puna- ja mustaherukoita sekä karviaisia. Muutama litra kutakin sorttia, pääsemme kiisselin makuun.

Kuvasin marjasaaliini en niinkään määrän vaan värien vuoksi. Ei näillä määrillä kehumaan pääse, mutta hyvän maun ne suuhun jättävät. Greta ( 89 v.) itse ei enää marjapuskiin koske, mutta kutsuu meitä puskattomia lomalaisia apuun. Vielä jäi marjoja muillekin poimijoille. Ilo on molemminpuolinen.

Ystäväni Paula tuo meille joka vuosi "Tervetuloa lomalle Kaskisiin" kukkakimpun. Tapa syntyi vuosia sitten ja varmistaa lomayrttien saatavuuden / tuoreuden. Nyt tämä kuitenkin oli viimeinen, enää astiaa ei saa palauttaa loman loputtua. Saan kuulema monivuotisia taimia, jotka voi istuttaa suoraan tänne mökille. Hmm...se vaatii ennakkotoimenpiteitä. Multaa, multaa ja multaa...sekä kasvimaan (pienen) perustamista. Andersille iltapäivä puhdetta tiedossa. Nappasin jo kirjaston *ota tästä*- laatikosta vanhan Koti ja puutarha-lehden suunnittelun avuksi...tammikuun 2009 numeron.

Mustikoita löytyy syvemmältä metsästä, kun uskaltautuu reviiriään laajentamaan. Vieraat lienevät jo kesän mustikkapiirakkakiintiönsä täyttäneet - minä jaksan vielä hehkuttaa, samoin kuin jaksan iloita marjametsään menemisestä. Muilla pakastimet ovat jo täynnä ja suurin euforia mennyt ohi. Silti sanon: kyllä Suomen jokamiehen oikeus marjastaa ja kulkea metsissä vapaasti on mahtava juttu.