Kaikki hyvä loppuu aikanaan

...niin kesäloma mökilläkin. Kolmiviikkoinen on vierähtänyt nopeasti ja aika on seisonut kuin tuuliviiri Eino Leinon Nocturnossa. Sää on tänään pilvinen, onneksi ei vielä sada. Olemme aloitelleet pakkaamistouhuja vähän vastahakoisesti. Ei millään huvittaisi lähteä pois, ei sitten niin millään.

Eilen illalla istuimme iltaa Satamakadulla Paulan ja Stefanin luona. Nyt on vierailut tehty - tosin uunissa paistuu vielä vadelmapiiras lähtökahveille. Pakastimessa oli murotaikinapohja ja se on ihan pakko paistaa piiraaksi, ei kestä kuljetusta Helsinkiin asti. Samoin paistoin coktail-piirakat. Nam, sanoo Nicke, jonka suurta herkkua ovat nimenomaan karjalanpiirakat isoina tai pieninä.

Vesisäiliössä on vielä vettä tilkkanen, vaikka epäilimme ettei se määrä riitä koko oleskelumme ajaksi. Vaan riittipäs, kiitos vesisateen. Saamme kaadella loppuja kalliollekin.

Yrttimaa kukoistaa - kaikki istutukset selvisivät hengissä ja ovat juurtuneet laatikon multaan. Viinimarjapensaat (syys-)lannoitettu, odottelen tämänvuotista runsaampaa satoa ensi kesänä. Metsämansikkamaakin näyttäisi selvinneen elolle. Mikäs tässä, pikkupuutarhurina ollessa.

Metsämansikkaplantaasi kivankolossa.

Katselimme vielä löytämiäni vanhoja valokuvia. Tälläiselta näytti mökkirannassamme
70-luvun alussa. 

Olen kerännyt vuosien aikaan pihakirppiksiltä Kaskinen-maisemakortteja ,
on mukava seurata ajankuvaa niin itse kaupungin kuin
valokuvaustyylin osalta.
Tein tänä vuonna periaatepäätöksen :
lähetän kavereille Kaskisista vain sellaisia postikortteja,
joiden kuvaajana on ollut Mårten Sjöblom.
Henkilökohtainen kannanottoni
paikkakunnan yrittäjien puolesta,
tukemiseksi, kannatukseksi. 

Mopo viedään Johnnan varastoon talveksi, roskasäkit kaatopaikalle, tyhjenetään terassi...peitetään ikkunat.

Olen tässä lukenut vanhoja lehtiä - kirpparin *ota tästä*-laatiokosta napattuja Hyvä Terveys / Kotilääkäri/ Kotiliesi  yms. ja yllättävän monessa olen törmännyt ilmaisuun "työleiri nimeltään kesämökki".  Pohdiskelin asiaa omalta kannaltani ja totesin, etten tunne mökkielämää tässä elämän vaiheessa työleiriksi. Ehkä se johtuu siitä, että olemme kuitenkin niin lyhyen ajan kesäisin täällä, että emme ehdi aloittaa (= Anders ei ehdi enkä häntä siihen kannustakaan) korjausprojekteja tai uudisrakentamista.

Mökkielämämme on lepoa ja rentoutumista, aikataulutta elämistä. Arjen unohtamista. Tehdään sitä, mikä huvittaa ja mikä hyvältä tuntuu, ilman pakkoa tai painostusta.  Jos kävisimme täällä huhti-toukokuusta lokakuulle joka viikonloppu, ehkä kuvailisin mökkielämää toisin sanakääntein.  Ehkä paratiisiimme luikertelee sitten käärme nimeltään "työ", "pakko tehdä"-jutuksikin kutsuttu.

Ikkunan ääressä voi uppoutua vaikkapa dekkareiden maailmoihin..

Herätyskellona voi toimia  Shira-koirakaverimme.

Nyt olemme nauttineen koko rahan edestä. Koko ajan edestä. Tankanneet rentoutta talvenvaralle kuin D-vitamiinia konsanaan. Kyllä näillä kokemuksilla ja elämyksillä ensi talven Hammissa jaksaa.

Seuraavaksi perheemme suuntaa Helsinkiin ja sieltä kuka minnekin. Joku palaa Saksaan, osa ajelee Savoon. 17.8. juhlimme häitä perhepiirissä, sitten on lauma jälleen kasassa.

Puolukat jäävät tänäkin vuonna poimimatta...kypsymässä ovat kuitenkin.
Ja omalta tontilta niitäkin löytyisi......

Kesäkoti Kaskisissa vaikenee tältä kesältä - ainakin lomatunnelmien osalta.

Leirilippu on laskettu salosta
ja viikattu kaapin hyllylle odottamaan seuraavaa
salkoonnostoa.

Viisi kuvaa kertaa kolme osa 3 Nicklas

Nicklaksen otokset...

Tästä saisi meille hyvän joulupuun, kuusihan se ei ole...

Tämä kukka näytti niin kovin yksinäiseltä kalliolla...

Halusin vähän suurentaa meidän uimapaikkaa ja tästä
perspektiivistä se onnistui. Uimaranta näyttää
hurrrrrrjan ISOLTA : )

Minusta on mukava, että kalliolla on vähän kasveja ja vihreää.
 mutta ei liikaa. ei tarvitse leikata ruohoa.

Halusin vaan ottaa merestä jonku kuvan....

Viisi kuvaa kertaa kolme...osa 2 Anders

Andersin kuvat / Anders  bilder...

800 l tryckvatten till köket gör diskjobbet mycket lättare.

Vedförrådet borde räcka till om vi kommer hit över Påskhelgen 2014

Terassen borde byggas om, men det får vänta till 2015

Här är 6m märket till en pelare för tilläggsbyggnaden 

Såhär ser vågbrytaren ut före höststormar och högvatten 

Viisi kuvaa ....kertaa kolme osa 1 Raija

Haastoin perheen miesväen ottamaan viisi kuvaa mökiltä itselle merkityksellisistä, mielenkiintoisista tai muuten vain mukavista kohteista. Vinkkinä voisi olla myös "Bongaa tämä kohta tontilta" - valokuvasuunnistusta tai aarteenmetsästystä.

Tässä kuvakimaran satoa selityksineen...kolmena eri postauksena...

Raijan kuvat...

Rajapyykkejä metsässä, väriläiskää vihreässä...
etsi tämä keppi : )

Iso siirtolohkare uhkuu voimaa ja
jämäkkyyttä.  Sen päällä on mukava istuskella ja miettiä
maailmanmenoa.

Nicken ympäristötaidetta muutaman vuoden takaa.
Tämä hahmo muuntuu moneksi riippuen siitä,
 mistä suunnasta tai missä valaistuksessa
sitä tarkastelee.

Tätä maisemaa en vaan kerta kaikkiaan väsy katselemaan.

Saksasta tuomamme Strandkorb / rantatuoli antaa suojaa tuulelta,
suojaisan kolon istustuskella ja nauttia aamukahvia,
kun aamuaurinko ei terassillemme paista.
Pehmeämpi vaihtoehto siirtolohkareelle.

Isä ja poika - far och son

Jag har hela mitt liv varit intresserad av sjöfart. Min morbror seglade som styrman på fullriggade segelfartyg. Han brukade sitta hemma hos oss i soffan och berätta spännande historier från sina resor. Om det han berättade var sant eller saga kunde man inte veta, men det var säkert något som väckte mitt intresse att själv gå till sjöss. Mina år på långfart nere i Syd-Amerika är trevliga minnen.

I Kaskö har vi en stor ståtlig fyr på Sälgrund, men ledfyren Storremmar grund är ändå min favorit. Den står stolt mitt i farleden in till Kaskö och har stått stabilt där på klippan i otaliga höst-, och vinterstormar som skuffat på med packis.  

Storremmar grunds fyr

Far och son ut på paddeltur i 7m/s

Raija skurade några mattor ute på berget och Nicklas hjälpte till med att skölja.

Det har varit ovanligt kallt vatten härute så det har inte varit något nöje att simma, men av någon konstig anledning steg vattentemperaturen till 20°C nu i dag då det blåser 7m/s från sydväst.

Nicklas sköljer mattor

Tuulinen maanantai

Tänään olemme ahkeroineet! Teimme uuden metsämansikkamaan kallionkoloon - kallio on niille selvästi liian köyhä kasvualusta. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, mitä ja millaisen sadon ensi kesä tuo tullessaan.

Kesäinen tuuli on navakka mutta lämmin. Oiva sää mennä mattopyykille!

Kaikki olennainen mukana : räsymatto, juuriharja ja
Mäntysuopa! 

Valitsimme pesupaikaksi tasaisen rantakallion,
jolla saaren naiset ovat kuulema kautta aikojen
pesseet mattojaan.

Minä hankaan ja harjaan,
poika huuhtelee.
Yhteistyötä vai lapsityövoimaa-?

Mikä viikonlopun sää!

Sydämenmuotoinen marjatäytekakku jälleennäkemisen kunniaksi.

Kappale kauneinta Suomea...

Viikonlopulla saimme nauttia uskomattoman upeasta lauantaista. Meri oli tyyntäkin tyynempi ja lämpötila kohosi hellelukemiin. Kyllä siinä kelpasi savolaisvieraille kaupunkia esitellä.

Kiertelimme Marjaanan kanssa kirppiksia ja puoteja...ja tulimme bongatuiksi savolaisina murteinemme. Kun kaksi saman kylän tyttöä tapaa, jutustelu luiskahtaa kuin itsestään lapsuuden murteelle. Savolaisia kaskislaisiakin löytyi useita - ja "melkein sukulaisiksi" asti pääsimmekin, aika vain loppui kesken.

Kaskisten Kesäpuoti ei pettänyt tälläkään kertaa. Mukaan tarttui lokikirjaa tuliaisiksi, samoin kuin kesäpaitaa ja sortseja. Nyt olemma kannattaneet paikallisia yrittäjiä.

Butik Wasa Bank tarjosi tarinoinnin lisäksi silmäniloa kauniin sisustuksensa ja vanhojen aarteiden muodossa. Puhumattakaan niistä kaikista kauniista käsitöistä, joita Leidesing tarjoaa. Kannattaa käydä tutustumassa  www.leidesing.eu - ja jos Kaskisiin eksytte, kannattaa EHDOTTOMASTI pistäytyä putiikissakin. Meille tarttui mukaan esiliina, vanhaa ja uutta ammattitaidolla yhdistettynä.

Meidän uusi "aallonmurtajamme", nyt on sopiva uimasyvyys
ja pääsee uimaan "matkaa" 

Ätsii aivastus...

on raikunut tänään Bådan kallioilla, heti aamusta alkaen. En tiedä, mikä ihme nenääni meni, "mikä herne siellä kaivaa", mutta punaisena se loistaa ja onteloissa kutiaa. Otin allergialääkkeen - ei vaikutusta. Otin toisen, toista merkkiä ja menin päikkäreille. Hyvin nukutti. Ja helpotti, mutta ei poistanut niiskutusta ja veden vuotamista kokonaan.

Pitänee kokeilla Kirsi Kunnaksen J. V. Vesirotan keinoa ja kääntää kuono kohti kaakkoa, jos se auttaa Jaakko Vaakkoa, auttaa se varmasti minuakin. Niiisk! Olo on kuin kunnon flunssassa...

Kiertelin kallioilla kauniissa kesäillassa, kävin kastautumassa meressä
ja muistelimme Nicken kanssa, miten pääsiäislomalla kävimme
saunasta pyörähtämässä lumihangessa...
vähän on nyt erinäköistä kuin  5 kk sitten.

Lueskelin  uusimmasta (31/2013)  Anna-lehdestä Sirpa Nummisen kolumnia Onnellinen emäntä. Suosittelen juttua kaikille "tulkaa meidän mökille!"-kutsuja esittäville, minua ainakin hyrisytti ja herätti ajatuksia, muistojakin.

Vietimme eilen mukavaa iltaa mökkiterassilla Marjon ja Mårtenin kanssa. Kirjantekijöitä ja kustantajia kun molemmat olemme - minä ja Mårten - ideoimme  koko porukalla uusia projekteja toisillemme. Oletko ajatellut - ai joo, hyvä idea...ajatukset ja ideat sinkoilivat leppeässä elokuunillassa. Yhteistyökuvioitakin - miksei!

Huomenna saamme vieraita Savosta. Lapsuudenystäväni Marjaana saapuu miehensä Eskon kanssa katsomaan Suomen pienintä kaupunkia.

"Vieraistaan onnellinen emäntä on parasta vieraanvaraisuutta."

                                                                                       -Sirpa Numminen Anna 31/2013 -

Paistoin piiraan...

Keräsin kukkia...

Kiitos käynnistä tähänastisille kesävieraille -

ja tervetuloa vielä vierailua suunnittelevat , kutsutut tai kutsumattomat.

Meillä on "avoimet ovet ja onnellinen emäntä".

Ja jos ei tänä kesänä, niin sitten ensi vuonna...............

Ätsiiiiiiiii! Niiiiiiiiiisk....

TÄYNNÄ on..

..nimittäin Pizzeria Casan asiakaskortti. Olemme kaksi vuotta "keränneet" tarroja kuin aikoinaan 60-luvulla pyhäkoululaisena kaloja kalastaja-Pietarin verkkoon tai lampaita Hyvän paimenen laumaan.

Kaskisissa ei ole (enää) pizzeriaa niinpä joudumme ajamaan aina Närpiöön - Närpekseen - herkuttelemaan. Siitä on tullut lomatraditio - kerran kesässä, vaikka muuten ravitsemme itseämme mieluummin kalaherkuilla ja metsän antimilla.

Mainittakoon nyt, että MINÄ en osallistunut tarratalkoisiin tällä kerralla - syön sen ilmaisen ensi viikolla, JOS saan aikaisikseni (ja jos sää sallii ) polkupyöräretken Närpiöön. Sananlaskua mukaellen " ken en Närpiöön pyöräillä jaksa, sen ei tule pizzaakaan nauttiman".

* * *

Min planering för dagen ändrades helt på grund av att vinden ökade till sydlig 12m/s.
Vi hade kommit överens att "grävskopan på pråmen" skulle komma för att flytta på några undervattens stenar framför hamninfarten, men det blev det alltså inget av, men kanske i morgon.
I stället hade jag en del andra arbeten som väntade på att bli gjorda.

1. Nicklas moped var svår att starta. Det var bara att skruva loss tändstiftet, putsa luftfiltret, blåsa    munstycket. Resultatet var precis det samma som för 48 år sedan. Motorn startade efter servicen utan att jag kunde säga vad som var det egentliga felet. 2-taktare är krångliga motorer.

Nicklas ja uusi moppe

2. Raija ville ha en "utfyllnad" vid sängen för att ha en dyna som skydd mot väggen som känns kall om vi övernattar här på vårvintern. Alltså det var bara att ta fram såg och bräder och skrida till verket.

3. Onsdagar är den enda dagen i veckan som man kan föra skräp till soptippen. Vi hade en del som vi ville bli av med så vi packade bilen och for iväg till södra hamnen. Det mesta var brännbart så det blev bara att kosta 1€ för batterierna. När det var gjort körde vi iväg till Pizzeria CASA i Närpes.

Pyykkipäivä

Kahden sateisen päivän jälkeen keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Etelätuuli puhalsi ainakin 12 m/s voimalla ja vinkui nurkissa. Pyykkikori pullisteli likapyykkiä, joten päätin ryhtyä...nii-in pyykille. Vanha tiskauspiste on siirretty saunan päätyyn ja seisoo siellä tyhjänpanttina. Siispä Raijan Pesula perustetaan sinne.

Pesurumpu ja pyykkilauta rintarinnan. Kaikki olennainen
olemassa, likaviemäriä myöten. Eikun hommiin!

 Onneksi sadevettä riittää. Jos se tekee hyvää hiuksille, varmaan se tekee hyvää pyykillekin? Silkinpehmeyttä ja kiiltoa, hah! säästän siis huuhteluainekuluissa.

Lenkkipaidat likoamassa.
Hmm...nyt ois tarvetta nyrkkipyykkioppaalle...
Ipana-Improlla ei tästä selviä. Tai ehkä sittenkin...

Lopussa kiitos seisoo! Vihdoin liehuivat vastapestyt vaatteet
takapihalla kuivaustelineellä alati voimistuvassa
etelätuulessä. Pesulan linkokin toimi hyvin.
Raakaa miesvääntövoimaa, Anders-merkkinen.

Kun aamun aloittaa aikaisin ehtii puoleenpäivään mennessä touhuta vaikka mitä. Pesutuvalta kiiruhdin yrttimaalleni. Laatikkoon olin laittanut jo aiemmin kiviä pohjalle = salaojitus, hiekkaa = multa ei valu pois...päälle viimekesäistä, jo maatunutta hevosenkakkaraseosta ( Kikille kiitos!) ja turvemultaa. Päällimmäiseksi laitettiin kuitenkin ihan kaupasta ostettua hyötykasveille tarkoitettua multaa. Hyvin näyttivät yrtit kotiutuvan uuteen "sijoituspaikkaansa". Muutama monivuotinen kasvikin mukana - saa nähdä, jaksavatko talvehtia.

Yrttimaa takapihalla, tuulelta suojassa.

On ruohosipulia, meiramia, tilliä, persiljaa, rosmariinia,
syysleimukukan huitale ja "joku lilja".

Yrttilaatikkoon piti istuttaa muutama kukkakin. Kuvittelin olevani fiksu ja ratkaisevani hautojen kesäkukka ongelman istuttamalla sinne monivuotisia - kukkia viime kesänä. Syysleimu ei sitten kasvanut yhtä huitulaa enempää tänä kesänä, eikä halunnut kukkia. Tulkoon kotiin kasvamaan. Lilja puolestaan äityi kasvamaan pituutta ja kukkimaan niin, että peitti koko hautakiven. Istutin sen keskelle, ettei peittäisi nimiä...päätti sitten kuitenkin peittää.

Nyt meillä on siis oma yrttimaa ja puhdasta pyykkiä tuulessa kuivumassa. Hyvä päivä, hyvä mieli - vielä on lomaa jäljellä, tänäänkin.

P.S. Ei, en vielä tänäänkään pyöräile Närpiöön...

Vesisadetta

Mökillä on satanut vettä nyt kaksi päivää. Voisi kuvitella, että keljuttaisi, mutta ehei, päin vastoin.
Sade on ollut lämmintä kesäsadetta, ei piiskaavaa, kylmää rankkasadetta. Olemme täyttäneet vesivarastojamme sadevedellä, saunan saavit on täytetty piripintaan. Loistavaa! Samoin kuivaksi käpertyneet kasvit virkoavat ja "vakiokanttarellipaikkamme" tunkee kellanruskeita nuppineuloja maasta.

Olen lueskellut - en uppoutunut  edellisen vuosein tavoin kirjojen maailmoihin. Tämän vuoden kesälukemisto ei oikein nappaa, taisin tehdä virhearviointeja tai -hankintoja.  Oma moka!

Tuija Lehtinen on mielestäni ollut taattua "laiturilukemistoa", mutta "Tuhansien aamujen talo" ei imaissut, ei edes huvittanut. Olisiko niin, että armeijamaailma on liian kaukana omasta arjestani? Lehtisen tyyli alkaa minusta vuosi vuodelta muistuttaa enemmän kioskikirjallisuutta, muistaneeko kukaan enää 70-luvun Kolmiokirjan Kulta-, Palmu- tai Lääkärisarjoja, joita ainakin minä luin alle 15 vuotiaana tätien lehtipinkoista. Siis viimevuosituhannella.

Mia Vänskää kehuttiin lupaavana kauhukirjailijana... esikoisteoksensa Saattajan myötä tuli todistettua, että EN ole kauhukirjallisuuden ystävä, enkä siksi muutu. Toinen kirja jäi sitten suosiolla lukematta ja kirja päätyivät kirpparilaatikkoon.

Annakaisa Iivarin "tyttöministeri" oli jo sinnepäin, mutta takannen lupaus hersyvästä jokanaisen kehitystarinasta ja poliittisesta satiirista oli kyllä liikaa luvattu. Ja mitä  ihmettä on tapahtunut  McCall Smithin Mma Ramotswelle ? Harhapolkuja savannilla ei sekään koukuttanut aiempien tutkimusten tapaan?

Loistohankinta sen sijaan oli Risto Räppääjä - erittäin salainen Tammen äänikirjana. Tilasin sen alun perin ajomatkojen vihdykkeeksi, mutta cd on nyt pyörinyt soittimessa viikon emmekä ole ajaneet kilometriäkään sen tahdissa. Nicke aikoo opetella sen ulkoa - no, oppiihan sitä suomenkieltä niinkin.

Ipana-Impro -kirjan viimeistely sen sijaan on koukuttanut, ammatin puolesta jopa pikkupakosta. Olemme työstäneet taittoa ja kantta - Atlantin molemmin puolin. Kirja alkaa olla nyt kalkkiviivoilla, melkein valmis painoon. Huomaan olevani vanhanaikainen, kaipaan tulostettua lukuversiota, josta voin "punakynäillä" virheet ja muutokset. Visuaalinen hahmottamiseni suorastaan vaatii tulosteen ja kipuilee näytöltä katselun kanssa.  Andersin mac-kone on sitten oma juttunsa - koneen ja minun kemioiden toimimisessa on toivomisen varaa. Olemme kuitenkin aikataulussa - painoonmenon deadlineen on vielä aikaa.

Kaivoin kesälukemistotilauksesta  esiin "Tiede ja teksti- tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen" -oppaan  - ja se jjo vähän koukutti. Alan valmistautua jo syksyn urakkaan, jossa päivitämme Hyvä hankaus-kirjan ( Draamatyö, 2005). Pidättelen kirjoitusintoani vielä - kyllä lomalla pitää latautua. Lukea ja - KIRJOITTAA - hömppää.

Nyt uhmaan sadetta, hyppään pyörän päälle ja polkaisen kaupunkiin - satoi tai paistoi!

Ängsö Sten

Det finns så många saker som man inte tidigare gjort. Egentligen är det märkvärdigt att det för en Kasköbo kunde gå 63 år före jag tog mig ut till Ängsö sten, men nu kan jag alltså dra en krux också för den punkten.

Ängsö sten är bergsknallen som ligger västligast ut från Kaskö. Därefter är det bara ca. 100 km vatten över till Sverige. Ängsö sten är svår att landstiga, för där går alltid sjögång, och det ända stället som man kommer i land ligger på NW sidan. En stor koloni Skarvar håller till ute på kobben. Jag uppskattade att ca. 300 fåglar tog till flykten då vi närmade oss.  

Nicklas och Jonna på toppen

Här ute kan man få syn på sälar

Stenbumlingar i rad i nord-sydlig riktning.

Krista Sigfrids livenä!

Kaskisten urheilutalon Botnia-hallissa vallitsi jännittynyt tunnelma, sillä paikkakunnan oma tyttö, 'Ding-Dong'-euroviisuilija  Krista Sigfrids oli limudiskon pääesiintyjä. Siitä onkin vierähtänyt vuosia, kun viimeksi olen (limu-)diskossa ollut, joten hyvää tekee päivittää näitäkin kokemuksia. 15 euron pääsylippu äidille ja pojalle. Krista ja Silver Beatles-yhtye esiintyivät myös illalla, mutta tilaisuus oli K18, sinne ei koko perheenä ollut asiaa. Siispä isä sai luvan mennä iltabileisiin, joka ei ollut mallia "limu".

Seisoimme Urheilutalon "piipuhyllyllä" - josta ajattelimme näkevämme lavalle parhaiten. Emme huomanneetkaan, että takan oli ovi ...

Artistien pukuhuone..ihan selän takana.

Ennen esiintymisen alkua tulimme häädetyiksi alan tanssilattialle. Pieniä ja suuria Krista-faneja oli kertynyt paikalle ehkä satakunta, vauvasta vaariin. Tai pitäisikö sanoa paremmin pikkuprinsessoista mummeihin ? Urheiluhalli on suuri ja kourallinen yleisöä ei pystynyt täyttämään sitä - ehkä siksi tunnelma ei tiivistynyt "hurmiolliseksi".

Vain kourallinen kuulijoita...

Vihdoin odotuksemme palkittiin ja Krista tuli joukkoineen lavalle. Tai tuli ja tuli, pikemminkin syöksähti, pinkaisi...aktiivisena, energisenä ja täynnä poweria. Yritin kuvata häntä -  ja totesin, että sekä  minä että kamerani olemme liian hitaita - tai Krista elohopeaakin nopeampi.

Ding-Dong ! Marry me -?

Esiintyminen kesti puolituntia - täyttä menoa ja meininkiä koko ajan. Balladi "Can You see me?" herkisti ainakin meidät naiskatsojat. Krista on kirjoittanut laulun jo edesmenneen isänsä muistoksi, ja haluaa kertoa sillä isälleen , että kaikki on OK. Kun nieleskellen kaivoin nessuja taskusta, huomasin monen muun tekevän samoin.  Krista esiintyi ensimmäistä kertaa Kaskisten urheilutalolla.


Mitä keikasta jäi käteen ?

Nimmareita, suukkoja ja fanitusta...ding-dong!